Tervetuloa ilonan kotisivuille



kuva yllä: "Aulis (Mikä Mies 1.)", öljyväri, 2012

kuva yllä: "Näky", öljyväri pellavakankaalle, 2012

________________________________

Kuvia ja juttuja, klikkaa oik. ylänurkasta:   Blogi
_______________________________________________________________

Kriitikko Hannu Castrén käsittelee esseessään ”MAALAAMINEN ON VIMMAISTA JA JATKUVAA” erityisesti maalaustaiteen tradition ja persoonallisen tyylin suhdetta Ilona Rytkösen taiteessa. Esseen lopussa Castrén liittää maalausten moninaiset elementit mahdollisimman tiiviisti toisiinsa. Sen pohjalta hän nimeää Ilona Rytkösen maalaustaiteen maagiseksi realismiksi.

Essee luettavissa tämän sivun alaosassa
_________________________________________________________________________________

SEURAAVAT NÄYTTELYT:  (Katso  näyttelyn tarkempi esittely Ajankohtaista -sivulta)
______________________________________________________

Earth Contemporary Salon
23. – 27.5. 2016
United Nations headquarter (YK:n päämaja)
New York

Osallituvat maat:USA, Brasilia, Ranska, Marokko, Italia, Saksa, Suomi

 
Näyttelyssä Suomesta mukana olevat taiteilijat:
Antti Raitala
Aulikki Nukala
Eila Ekman-Björkman
Hanna Varis
Ilona Rytkönen
Iria Ciecka Schmidt
Jari Järnström
Maaria Märkälä
Maarit Björkman-Väliahdet
Marja Hakala
Minja Revonkorpi
Nonna-Nina Mäki
Panu Ruotsalo
Päivyt Niemeläinen
Saila Seppo
Sirkka Laakkonen
Urho Kähkönen

______________________________________________________

AVA ART FESTIVAL OSAKA
29.3. – 3. 4.2016
Group Exhibition in Osaka / Ryhmänäyttely Osakassa
Enokojima Art, Culture and Creative Center
Osaka, Japan


Osallistuvat taiteilijat Suomesta, Ruotsista, Brasiliasta, Portugalista ja Japanista.


Yllä: Ilona Rytkönen Sunday on the Ice of a Finnish Lake1, öljy, 2015

Hanna Varis, Liisa Knuuti, Heidi Vasara, Taru Tomperi, Ilona Rytkönen, Totte Mannes, Moosa Myllykangas, Virpi Leinonen, Kirsi Jaakkola, Mervi Karhunen, Tuuli Helve, Anu Eskelin, Merja Hujo, Merja Nykänen, Marjatta Ranta-Iso, Iria Ciecka Schmidt, Saila Seppo, Bo Alström, Carina Fogde, Hiroko Ikegami, Kunio Abe, Mizuho Koyama, Masaki Matsushita, Yukiharu Sugimoto, Reiko Tsunashima, Cecilia Rondon, Claudia Colagrande, Adriana Florence, Merie Mercier, Marcello Romeiro, Erisson Thompson, Sonia Sónia Domingues - Sonny's Art, Yasuo Kitai, Edson Cardoso


AVA Magazine -lehdessä on juttua näyttelystä sivulta 4 alkaen ja minusta s. 22-23:
https://issuu.com/artevidaarte/docs/ava_magazine_2016_osaka_new_york__7_12d1e4cb937d75?e=0




Lisätietoa:

https://www.facebook.com/AVAartfestival/photos/a.1523675927937066.1073741827.1523670897937569/1523675767937082/?type=3&theater

_______________________________________________________________________________________

Taidemaalariliiton teosvälitys 12.3.–20.3.2016
Kaapelitehdas, Merikaapelihalli
Tallberginkatu 1, Helsinki

Avoinna: ma – pe 12 – 18, la – su 11 – 17
11.3. avoinna ajanvaranneille. Vapaa pääsy.

Taiteilijoiden opastamat yleisöesittelyt:
la ja su klo 12 ja klo 14

Lisätietoja: Katariina Lager 09 6811 0575, katariina.lager(at)painters.fi
Seuraa tapahtumaa facebookissa: Taidemaalariliiton teosvälitys

  
Yllä TML Teosvälityksessä Ilona Rytkönen: Pyryooppera kahdelle 3 ja 2, á 100x81 cm, 2015

Alla olevassa jutussa otettu esille tuttu maalaus:
http://umami.fi/etusivun-paajuttu/liisa/taidemaalariliiton-teosvalitys-1500-teosta-600-kuvataiteilijaa/

https://www.facebook.com/groups/726738780744843/

Teoksia eri taiteilijoilta: 
  http://www.painters.fi/teoskuvia/page/2/?a=R
________________________________________________________


  
Kuvat yllä Ilona Rytkönen: "Näky" ja "Luolahyppy", öljyväri pellavakankaalle á 100x81 cm



_____________________________________________________

 


kuva yllä: yksityiskohta maalauksesta "Sunnuntailuistelija", 2014, Ilona Rytkönen

”Sieluntiloja/Estados del alma/States of the Soul”
2.5. – 24.5.2015

maalauksia, piirustuksia ja tilateoksia


Höyry-Galleria

KORPILAHTI
Finland
Näyttelyn sisältöön liittyviä ajatuksia tarkemmin - klikkaa sivu: Ajankohtaista

Artikkelit näyttelystä:

- Keskisuomalainen 11.5.2015 "Maalaaminen tuntuu kuin mysteerin ratkaisemiselta", Hannu Castrénin kirjoittama näyttelykritiikki
http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/nayttelyt/maalaaminen-tuntuu-kuin-mysteerin-ratkaisemiselta/2048403

- Korpilahti -lehti 6.5.2015  "Luistimet nostavat sielun jään pinnasta", kirjoittanut ja kuvannut Sirpa Peltonen
Korpilahti -lehti, sivu 5. Linkki alla:

https://read.edocker.com/#/reader/c69246b6-f30c-11e4-8b0d-00155d64030a
 

You Tube:
Näyttelyn avasi kuvataidekriitikko Hannu Castén. Sen jälkeen "dose(n)tti" Kaipainen piti puheen,
joka on tallennettu You Tubeen osoitteessa
:
https://www.youtube.com/watch?v=lsZDc4Z1jL4

HÖYRY-GALLERIA
Korpilahdentie 10
41800 Korpilahti
http://hoyrygalleria.fi

__________________________________________________________________________

Ilona Rytkönen ja Hannu Castrén  Yle Radio 1:n kulttuuriohjelma Kultakuumeessa
toimittaja Lisa Enckellin haastateltiavina.
 
Ohjelma lähetetään ke 6.5.2015 klo 15.05, Yle Radio 1, Kultakuume.
Toinen osa esitetään 15.5., jossa esitellään mm. Jyväskylän taiteilijaseuraa, sen Taidelainaamoa ja Galleria Beckeriä.

Ohjelmat ovat kuultavissa myös Yle Areenassa ensilähetysten jälkeen.


Haluan olla taiteilija! Vaikka taiteilijaksi tullaan yhä enenevässä määrin koulutuksen myötä, niin yhä edelleen taiteilijaksi pääsee myös tekemällä taidetta ja osoittamalla näyttelyiden ja töittensä kautta pätevyytensä. Suomen taiteilijaseuran jäsenjärjestöt hyväksyvät näyttöjen perusteella ammattilaiseksi. Taidemaalari Ilona Rytköselle kohtaaminen kuraattori ja kriitikko Hannu Castrénin kanssa oli käänteentekevä kokemus.

Keskisuomalainen kuvataide juhlii. Vuosi 2015 on keskisuomalaisen kuvataiteen juhlavuosi. Tänä vuonna muun muassa Jyväskylän taiteilijaseura täyttää 70. Matkalla maan keskipisteeseen -juhlanäyttelyiden lisäksi kaikki Jyväskylän Taiteilijaseuran jäsenten tänä vuonna pidettävät näyttelyt ovat osa juhlavuotta. Yksi taiteilijoista on Ilona Rytkönen, jonka näyttely on parhaillaan esillä Korpilahden Höyrygalleriassa.

Kuvan keväässä syvennyttään opiskelijan identiteettiin. Kuvataideakatemian lopputyönäyttely esittelee tänä vuonna 43 valmistuvan opiskelijan töitä. Esillä on maalauksen, kuvanveiston ja taidegrafiikan ohella tila-aikataiteen koulutusohjelman lopputöitä. Kultakuumeen haastattelussa on myös näyttelijänä tunnettu Henna Tanskanen.
Keskiviikon kolumnistina on Saara Cantell.



__________________________________________________

Teoksia myös Jyväskylän taiteilijaseuran taidelainaamossa
Galleria Becker, Seminaarinkatu 28, Jyväskylä
sekä
nettisivuilla www.jkltaiteilijaseura.net/kauppa

__________________________________________________________________________

ESSEE
kirjoittanut kriitikko Hannu Castrén:

 

MAALAAMINEN ON VIMMAISTA JA JATKUVAA

Taidehistorian voi ymmärtää keskeisesti tyylikausien historiana. Jokaiselle tyylille tutkimus on määritellyt oman ajallisen paikkansa, teoriansa ja keskeiset taiteilijansa.  Taiteilijan työskentely perustuu enemmän tai vähemmän luovaan kaaokseen, kun taas taidehistoria muistuttaa arkistoa, jossa jokainen kortti on oikealla paikallaan.

Ei siis ihme, että hyvin arkistoituun taidehistoriaan suhtautuu niin kunnioittavasti, ettei uskalla poiketa sen kronologiasta ja täsmentämistä tyylirajoista. Sellainen on kuitenkin välttämätöntä heti, kun alkaa tulkita yksittäisen taiteilijan tuotantoa. Taiteilijahan ei luo yksinomaan minkään olemassa olevan järjestelmän, vaan oman henkilökohtaisen näkemyksensä ja innoituksensa mukaan. Silloin hän sekä tietoisesti että tiedostamattaan sekoittaa huolellisesti rakennettua arkistoa, koska vain niin hän voi luoda jotain aivan omaa.

Taidehistoria arkistona tuli mieleeni, kun tarkastelin Ilona Rytkösen maalaustuotantoa viime vuosilta. Erityisesti siihen vaikutti huomio, jonka mukaan maalarilla on paitsi voimakas suhde taiteen traditioon myös kyky soveltaa sitä haluamallaan tavalla. Siitä, miten se ilmenee, ei kuitenkaan selviä vain yhden kortin avulla.

Ilman suurempaa miettimistä etsin arkistosta kolme korttia, joita ilman en ainakaan selviäisi. Niiden sisältämän tiedon avulla uskon löytäväni oikean näkökulman Ilona Rytkösen taiteeseen.

Kolme näkökulmaa
Ensimmäinen niistä käsittelee realismia. Realismi -sanaa kuulee nykyään arkikäytössäkin, mutta taiteeseen liitettynä suurin osa suomalaisista mieltää sen luonnehtivan vaikkapa Axel Gallénin Akka ja kissa -maalausta. 

Realismi on myös Ilona Rytkösen taiteen tärkeä lähtökohta. Sitä vahvistaa tieto, että hänen maalaustensa ihmisfiguurit ovat usein hahmottuneet elävän mallin mukaan, mikä ei ole kovinkaan yleistä nykytaiteessamme. Lisäksi hän käyttää valokuvaa ja jopa peiliä, kun peilaa itseään kuvan malliksi.

Toinen käsittelee symbolismia. Symbolismi syntyi vastareaktiona näkyvään maailmaan suuntautuneelle realismille 1800-luvun lopulla. Karelianistinen taiteemme osoitti, että realismi ja symbolismi voivat myös sulautua ja tukea toisiaan. Näin on myös Ilona Rytkösen taiteessa. Kun ihmisen kuvauksessa on realistista vakuuttavuutta, myös hänen sisäisen maailmansa käsittely vaikuttaa vastaanottajaan uskottavasti. Silloin maalauksen näkymätön ja vertauskuvallisesti ilmaistu viesti ei etäänny, vaan päinvastoin tulee lähelle. Vaikutus on osuva tai jopa järkyttävä, kun katsoja tunnistaa maalauksesta jotain itsestään.

En usko ennen kuin näen on rationaaliseen maailmankuvaan uskovan tai opetetun iskulause, jonka murtamiseksi taiteilijankin täytyy tehdä aivan erityisiä operaatioita. Hänen haasteenaan on löytää taiteellinen metodi, jolla hän voisi siirtää vastaanottajan huomion ulkoisesta sisäiseen. Maalausten realismi aivan kuin herättää katsojan mielenkiinnon, jonka jälkeen hän on valmis antautumaan taiteilijan todelliselle pyrkimykselle. Ilona Rytkönen toteuttaa intohimoisesti symbolismin keskeistä ohjelmaa, jonka mukaan sydämen tulee hallita silmää, tunteen järkeä ja hengen materiaa.

Realismi ja symbolismi, pinta ja syvyys, eivät esiinny Ilona Rytkösen maalauksissa toistensa vastakohtina. Nehän ovat ihmisen elämän olennaisia ulottuvuuksia. Yhteyden voi ilmaista myös yksinkertaisen käytännöllisesti. Nimittäin tiskaaminen ja siivoaminen ovat oivallisia hetkiä lennähdyttää ajatuksensa maailman ääriin tai syvähenkisiin mietteisiin. Maalari tekee sen maalaamalla.

Kolmas käsittelee ekspressionismia. Symbolismilla on ollut vaikutusta ekspressionismin syntyyn itsenäisenä tyylinä. Yhden olennaisen piirteen Ilona Rytkösen taiteeseen avaa tieto, jonka mukaan symbolismilla ja ekspressionismilla oli yhteys myös romantiikan ajan taiteeseen. Samankaltaisia risteileviä reittejä hänen ajatuksensa matkaavat työhuoneessa, kun hän etsii aiheelleen sopivinta visuaalista ratkaisua.

Kun tutustuu Ilonaan vielä yhtäkään hänen tauluaan näkemättä, hänen persoonastaan saattaa syntyä vaikutelma, että hän taiteilijana voisi hyvinkin olla ekspressionisti. Johtopäätös ei ole oikea, mutta ei aivan vääräkään. Maalaamisen alussa hän etsii oikeaa ”näkyä” työskentelemällä isolla siveltimellä ja rätillä tai valuttamalla väriä kankaan pintaan. Taiteilijan mukaan tausta saa usein muotonsa jo alkuvaiheessa, joskus se taas peittyy uusien värikerrosten alle.  Ekspressiivisellä lähestymistavalla on oma osuutensa prosessissa, jossa ennalta suunniteltu työskentelytapa sulautuu intuitiiviseen ja emotionaaliseen ilmaisuun.

Toinen ekspressiivinen vaihe näyttää sijoittuvan maalaamisen loppuhetkien voimakkaimpiin siveltimenvetoihin. Silloin hän aivan kuin dramatisoi aiheen antautumalla oman vaistonvaraisuutensa ja ruumiillisen dynamiikkansa ohjattavaksi.
Vain muutama näin syntynyt siveltimenveto vakuuttaa paitsi taiteilijan läsnäolosta myös hänen halustaan avata maalauksensa kohti katsojaa.

Maalaukset eivät siis ole ikkunoita johonkin tavoittamattomaan todellisuuteen, vaan erityisesti muutamalla viimevaiheen eleellä ne haluavat luoda kontaktin katsojan maailmaan. Ekspressiivisyys sisältääkin aivan kuin kehotuksen maalausten kokijalle: katso ihmistä, tunne itsesi!

Aihe kasvaa maalaussarjaksi, maalaussarja näyttelyksi
Osassa maalauksistaan taiteilija on korostanut muotoa ja viivaa, osassa taas korostuu maalauksellisuus. En yritäkään lähteä hakemaan taidehistorian arkistosta lisää kortteja, sillä viivallisuuden ja maalauksellisuuden taustoittamiseksi niitä olisi niin monta eri vuosisadoilla. Yleensä nämä taiteen elementit ovat asettuneet toistensa vastakohdiksi eri koulukunnissa ja tyyleissä.  Symbolismissakin keskeisenä piirteenä on viivallisuus, kun taas ekspressionistit kokivat sellaisen ilmaisuvoimaansa rajoittavana.

Ilona Rytkösen maalauksissa ei esiinny historiallista vastakkainasettelua, vaan viivallisuudella ja maalauksellisuudella on oma roolinsa ja tehtävänsä hänen taiteessaan. Näyttää siltä, että aihe määrittelee, milloin mikin elementti saa pääosan.
Hänen taiteensa on aihelähtöistä ja lopulta hyvin perinpohjaisella tavalla. Hän luo yhteisen teeman kokonaiselle maalaussarjalle, jonka pohjalta syntyy myös hänen seuraava näyttelynsä.

Itse näyttelyssä erilaisin tyylillisin painotuksin syntyneet maalaukset asettuvat rinnakkain. Ne toteuttavat kukin omalla tavallaan teemaan sisältyvää käsikirjoitusta.  Siksi hänen taidettaan voi lähestyä myös kuin kuvakielenä, joka visualisoi aihetta, virittää vaihtuvat tunnelmat ja kuljettaa juonta. Siksi myöskään taidehistorialliset vastakohtaisuudet maalausinstallaation sisällä eivät törmäile toisiinsa, vaan toteuttavat oman osuutensa taiteilijan luomassa kertomuksessa.

Samalla, kun korostaa aihelähtöisyyttä Ilona Rytkösen taiteessa, pitää myös huomata, että itse maalaustapahtuma on kuitenkin aivan oma juttunsa. Juuri se voi synnyttää myös epätoivon hetkiä työhuoneessa. Kaikki ei mene niin kuin oli suunniteltu, mutta silti lopputulos saattaa olla aivan oikea.  Silloin taiteilija itsekin on yllättynyt: näinkö siinä kävikin tai juuri näinhän sen pitikin mennä. Suunnitelmallisuus on siis vain yksi tärkeä vaihe pitkäjänteisessä työskentelyssä, minkä jälkeen maalauksen vaatimat poikkeamat, taiteilijan impulsiivisuus ja eläytyminen aiheeseen sekä sattuma alkavat vaikuttaa lopputulokseen.

Sama tulee esiin myös taiteilijan omin sanoin: Maalaaminen on vimmaista ja jatkuvaa. Kaiken kaikkiaan, tällaisista monimuotoisista aineksista Ilona Rytkösen taiteilijaidentiteetti muodostuu juuri tällä hetkellä. Monimuotoisuus on myös nykymaalauksen keskeisin ominaisuus, jota taiteilijat toteuttavat yhdistämällä vapaasti taiteen traditiota omaan henkilökohtaisuuteensa.

Syksyn pimeys ja maaginen realismi
Ehkäpä kaikkein sykähdyttävin piirre Ilona Rytkösen maalaustaiteessa on vielä esittelemättä. En ihmettelisi, jos juuri siitä kehittyisi hänen taiteellista yksilöllisyyttään kaikkein voimakkaimmin luonnehtiva ominaisuus.

Taiteilijan blogissa on nimittäin erityisen kiinnostava tieto. Hän toteaa, että harmaa ja sateinen päivä sopii hänelle, ja että loka- marraskuun pimeys on hänelle tärkeintä aikaa vuodessa.

Moni varmasti hämmästyy moisesta ilmoituksesta. Eikö ole kyse vuodeajasta, jolloin pinttyneinkin suomalainen on valmis vaikka pikavipillä matkustamaan aurinkorannoille.

Vakuutus taiteilijan erikoiselle mieltymykselle löytyy hänen taiteestaan. Väriä hallitsee sadepäivien monokromaattisuus, johon taiteilija lisää jonkin kirkkaamman värin tai joskus useammankin. Loka-marraskuinen pimeys sulkee sisäänsä myös maalauksen kolorismin. Toistuvasti figuurit ja ihmiskasvot tulevat esiin tummasta taustasta ja valo on kuin häivähdys niiden pinnassa.

Taiteilija toteaa, että marraskuun pimeys auttaa kääntymään omaan sisimpään. Kaikki muu väistyy ja antaa maalaamisen intohimolle tilaa. Muistan historiasta symbolistin, joka maalasi kellarissa pieni tuikku valonlähteenään. Syksyinen ajankohta on siis symbolistin loistoaikaa, mutta pitääkö realistin sitten asettua horrokseen. Ei, sillä realismeja on niin monenlaisia. Juuri loka-marraskuisesta pimeydestä taiteilija löytää omimman realisminsa. 

Maaginen realismi on ainakin nimenä Suomessa aika harvinainen. Latinalaisen Amerikan taiteessa se sen sijaan läpäisee kaikkia taiteen lajeja. Ilona Rytkönen asui 1990-luvulla kolme ja puoli vuotta Kolumbiassa. Maagisen realismin olemus on hänelle siis monella tavoin tuttua. Haluan ajatella niin, että oman maagisen realisminsa hän on lopulta kuitenkin löytänyt varsin kotoisissa olosuhteissa.


                                                                                Hannu Castrén (24.9.2012)



KATSO NÄYTTELYTIEDOTTEET JA ESITTELYT Ajankohtaista -sivulla!