Tervetuloa ilonan kotisivuille



kuva yllä: "Aulis (Mikä Mies 1.)", öljyväri, 2012



kuva yllä: Halla 1, (yksityiskohta maalauksesta), öljyväri 2016


  
Yllä: "Yli vuorten, soiden ja virtojen", öljyväri, 2015 (100x81 cm)

 Yllä: "Neiti Aika", öljyväri, 2015 (100x81 cm)                  


________________________________

KUVIA JA JUTTUJA, KLIKKAA:   Blogi
***
KUVAGALLERIA EI OLE VALITETTAVASTI AJANTASALLA TEKNISISTÄ SYISTÄ,

mutta tuoreita kuvia on Ajankohtaista-  ja etusivulla.
_______________________________________________________________

Kriitikko Hannu Castrén käsittelee Ilona Rytkösen taidetta maalaustaiteen tradition ja persoonallisen tyylin välisessä suhteessa esseessään ”MAALAAMINEN ON VIMMAISTA JA JATKUVAA”  . Esseen lopussa Castrén liittää maalausten moninaiset elementit mahdollisimman tiiviisti toisiinsa. Sen pohjalta hän nimeää Ilona Rytkösen maalaustaiteen maagiseksi realismiksi.

Essee luettavissa tämän sivun alaosassa

_________________________________________________________________________________

SEURAAVAT NÄYTTELYT:  (Katso  näyttelyn tarkempi esittely Ajankohtaista -sivulta)
 
 
 
  
"Köyhyys on katsojan silmissä?” -taidenäyttely
Käytävägalleria, 1.kerros
27.11. – 4.12.2016
 
Osoite: Lapinlahdentie 1, vapaa pääsy, näyttelytila on esteetön
Avoinna: klo 12 – 18 (4.12 klo 16 asti)
 
 Näyttelyn taiteilijat:
Ari Bjorn, Pira Cousin, Kaija Eerola, Riitta Forsman, Hannah Hamberg, Shahrzad Hazrati Merja Hujo, Tanja Koljonen, Laura Kärki, Ritva Larsson, Mikko Lautiainen, Sonja Lehto, Maria Mughal, Joona Pakkanen, Merja Puuperä, Satu Rautiainen, Ilona Rytkönen, Timo Tolonen, Susanna Vuorio ja Markku Walldén ja yksi taiteilija  haluaa pysyä nimettömänä.
 
 
Taide Rikastuttaa Elämää -keskustelutilaisuus
Keskiviikkona 30.11. klo 15 – 18
Keskustelutilaisuus teemanaan taiteilijoiden köyhyys pidetään Lapinlahden Lähteen auditoriossa. Keskustelun luotsaa puheenjohtajana Linnéa Partanen/Kuka kuuntele Köyhää? -verkosto. Osanottajina ovat Otso Kantokorpi, taidekriitikko ja juryn pj, Nella Keskisarja kuvataiteilija ja taideaktivisti, Lapinlahden Lähteen edustaja sekä Helsingin seurakuntayhtymän edustaja.
 
Keskustelun teemoja ovat mm. taiteilijan työn arvostus, taidepolitiikka, taide yhteiskunnallinen vaikuttaja ja taideterapia
 
 KATSO TARKEMMAT TIEDOT AJANKOHTAISTA- sivulta

 
 

______________________________________________________________________________________________



Kuukauden taiteilija -seinä
Galleria Becker, Jyväskylän taiteilijaseura ry.

Helmikuu 2017
Ilona Rytkönen


Kymmenen puupiirrosta "Skating, dating" -sarjasta (2013 – 2014)


*
Puupiirrokset syntyivät uteliaisuudesta saisiko vasaralla ja taltalla liikettä ja tapahtumia puuhun.

*


Jyväskylän taiteilijaseura ry, Galleria Becker ja Taidelainaamo
Avoinna ti-pe 12-17, la 12-15, su 12-16
Seminaarinkatu 28, 40100 Jyväskylä   |   puh 040-824 3031   |   jkl.taiteilijaseura@kolumbus.fi







_______________________________________________________________________________________________________________




Tendências Criativas (Luovat trendit)
25.9. – 31.12. 2016
Centro Cultural Juparana
Valencia, Rio de Janeiro
Brazil


Mukana Brasiliassa!
_____________________________________________________________________

 

ESSEE
kirjoittanut kriitikko Hannu Castrén:

 

MAALAAMINEN ON VIMMAISTA JA JATKUVAA

Taidehistorian voi ymmärtää keskeisesti tyylikausien historiana. Jokaiselle tyylille tutkimus on määritellyt oman ajallisen paikkansa, teoriansa ja keskeiset taiteilijansa.  Taiteilijan työskentely perustuu enemmän tai vähemmän luovaan kaaokseen, kun taas taidehistoria muistuttaa arkistoa, jossa jokainen kortti on oikealla paikallaan.

Ei siis ihme, että hyvin arkistoituun taidehistoriaan suhtautuu niin kunnioittavasti, ettei uskalla poiketa sen kronologiasta ja täsmentämistä tyylirajoista. Sellainen on kuitenkin välttämätöntä heti, kun alkaa tulkita yksittäisen taiteilijan tuotantoa. Taiteilijahan ei luo yksinomaan minkään olemassa olevan järjestelmän, vaan oman henkilökohtaisen näkemyksensä ja innoituksensa mukaan. Silloin hän sekä tietoisesti että tiedostamattaan sekoittaa huolellisesti rakennettua arkistoa, koska vain niin hän voi luoda jotain aivan omaa.

Taidehistoria arkistona tuli mieleeni, kun tarkastelin Ilona Rytkösen maalaustuotantoa viime vuosilta. Erityisesti siihen vaikutti huomio, jonka mukaan maalarilla on paitsi voimakas suhde taiteen traditioon myös kyky soveltaa sitä haluamallaan tavalla. Siitä, miten se ilmenee, ei kuitenkaan selviä vain yhden kortin avulla.

Ilman suurempaa miettimistä etsin arkistosta kolme korttia, joita ilman en ainakaan selviäisi. Niiden sisältämän tiedon avulla uskon löytäväni oikean näkökulman Ilona Rytkösen taiteeseen.

Kolme näkökulmaa
Ensimmäinen niistä käsittelee realismia. Realismi -sanaa kuulee nykyään arkikäytössäkin, mutta taiteeseen liitettynä suurin osa suomalaisista mieltää sen luonnehtivan vaikkapa Axel Gallénin Akka ja kissa -maalausta. 

Realismi on myös Ilona Rytkösen taiteen tärkeä lähtökohta. Sitä vahvistaa tieto, että hänen maalaustensa ihmisfiguurit ovat usein hahmottuneet elävän mallin mukaan, mikä ei ole kovinkaan yleistä nykytaiteessamme. Lisäksi hän käyttää valokuvaa ja jopa peiliä, kun peilaa itseään kuvan malliksi.

Toinen käsittelee symbolismia. Symbolismi syntyi vastareaktiona näkyvään maailmaan suuntautuneelle realismille 1800-luvun lopulla. Karelianistinen taiteemme osoitti, että realismi ja symbolismi voivat myös sulautua ja tukea toisiaan. Näin on myös Ilona Rytkösen taiteessa. Kun ihmisen kuvauksessa on realistista vakuuttavuutta, myös hänen sisäisen maailmansa käsittely vaikuttaa vastaanottajaan uskottavasti. Silloin maalauksen näkymätön ja vertauskuvallisesti ilmaistu viesti ei etäänny, vaan päinvastoin tulee lähelle. Vaikutus on osuva tai jopa järkyttävä, kun katsoja tunnistaa maalauksesta jotain itsestään.

En usko ennen kuin näen on rationaaliseen maailmankuvaan uskovan tai opetetun iskulause, jonka murtamiseksi taiteilijankin täytyy tehdä aivan erityisiä operaatioita. Hänen haasteenaan on löytää taiteellinen metodi, jolla hän voisi siirtää vastaanottajan huomion ulkoisesta sisäiseen. Maalausten realismi aivan kuin herättää katsojan mielenkiinnon, jonka jälkeen hän on valmis antautumaan taiteilijan todelliselle pyrkimykselle. Ilona Rytkönen toteuttaa intohimoisesti symbolismin keskeistä ohjelmaa, jonka mukaan sydämen tulee hallita silmää, tunteen järkeä ja hengen materiaa.

Realismi ja symbolismi, pinta ja syvyys, eivät esiinny Ilona Rytkösen maalauksissa toistensa vastakohtina. Nehän ovat ihmisen elämän olennaisia ulottuvuuksia. Yhteyden voi ilmaista myös yksinkertaisen käytännöllisesti. Nimittäin tiskaaminen ja siivoaminen ovat oivallisia hetkiä lennähdyttää ajatuksensa maailman ääriin tai syvähenkisiin mietteisiin. Maalari tekee sen maalaamalla.

Kolmas käsittelee ekspressionismia. Symbolismilla on ollut vaikutusta ekspressionismin syntyyn itsenäisenä tyylinä. Yhden olennaisen piirteen Ilona Rytkösen taiteeseen avaa tieto, jonka mukaan symbolismilla ja ekspressionismilla oli yhteys myös romantiikan ajan taiteeseen. Samankaltaisia risteileviä reittejä hänen ajatuksensa matkaavat työhuoneessa, kun hän etsii aiheelleen sopivinta visuaalista ratkaisua.

Kun tutustuu Ilonaan vielä yhtäkään hänen tauluaan näkemättä, hänen persoonastaan saattaa syntyä vaikutelma, että hän taiteilijana voisi hyvinkin olla ekspressionisti. Johtopäätös ei ole oikea, mutta ei aivan vääräkään. Maalaamisen alussa hän etsii oikeaa ”näkyä” työskentelemällä isolla siveltimellä ja rätillä tai valuttamalla väriä kankaan pintaan. Taiteilijan mukaan tausta saa usein muotonsa jo alkuvaiheessa, joskus se taas peittyy uusien värikerrosten alle.  Ekspressiivisellä lähestymistavalla on oma osuutensa prosessissa, jossa ennalta suunniteltu työskentelytapa sulautuu intuitiiviseen ja emotionaaliseen ilmaisuun.

Toinen ekspressiivinen vaihe näyttää sijoittuvan maalaamisen loppuhetkien voimakkaimpiin siveltimenvetoihin. Silloin hän aivan kuin dramatisoi aiheen antautumalla oman vaistonvaraisuutensa ja ruumiillisen dynamiikkansa ohjattavaksi.
Vain muutama näin syntynyt siveltimenveto vakuuttaa paitsi taiteilijan läsnäolosta myös hänen halustaan avata maalauksensa kohti katsojaa.

Maalaukset eivät siis ole ikkunoita johonkin tavoittamattomaan todellisuuteen, vaan erityisesti muutamalla viimevaiheen eleellä ne haluavat luoda kontaktin katsojan maailmaan. Ekspressiivisyys sisältääkin aivan kuin kehotuksen maalausten kokijalle: katso ihmistä, tunne itsesi!

Aihe kasvaa maalaussarjaksi, maalaussarja näyttelyksi
Osassa maalauksistaan taiteilija on korostanut muotoa ja viivaa, osassa taas korostuu maalauksellisuus. En yritäkään lähteä hakemaan taidehistorian arkistosta lisää kortteja, sillä viivallisuuden ja maalauksellisuuden taustoittamiseksi niitä olisi niin monta eri vuosisadoilla. Yleensä nämä taiteen elementit ovat asettuneet toistensa vastakohdiksi eri koulukunnissa ja tyyleissä.  Symbolismissakin keskeisenä piirteenä on viivallisuus, kun taas ekspressionistit kokivat sellaisen ilmaisuvoimaansa rajoittavana.

Ilona Rytkösen maalauksissa ei esiinny historiallista vastakkainasettelua, vaan viivallisuudella ja maalauksellisuudella on oma roolinsa ja tehtävänsä hänen taiteessaan. Näyttää siltä, että aihe määrittelee, milloin mikin elementti saa pääosan.
Hänen taiteensa on aihelähtöistä ja lopulta hyvin perinpohjaisella tavalla. Hän luo yhteisen teeman kokonaiselle maalaussarjalle, jonka pohjalta syntyy myös hänen seuraava näyttelynsä.

Itse näyttelyssä erilaisin tyylillisin painotuksin syntyneet maalaukset asettuvat rinnakkain. Ne toteuttavat kukin omalla tavallaan teemaan sisältyvää käsikirjoitusta.  Siksi hänen taidettaan voi lähestyä myös kuin kuvakielenä, joka visualisoi aihetta, virittää vaihtuvat tunnelmat ja kuljettaa juonta. Siksi myöskään taidehistorialliset vastakohtaisuudet maalausinstallaation sisällä eivät törmäile toisiinsa, vaan toteuttavat oman osuutensa taiteilijan luomassa kertomuksessa.

Samalla, kun korostaa aihelähtöisyyttä Ilona Rytkösen taiteessa, pitää myös huomata, että itse maalaustapahtuma on kuitenkin aivan oma juttunsa. Juuri se voi synnyttää myös epätoivon hetkiä työhuoneessa. Kaikki ei mene niin kuin oli suunniteltu, mutta silti lopputulos saattaa olla aivan oikea.  Silloin taiteilija itsekin on yllättynyt: näinkö siinä kävikin tai juuri näinhän sen pitikin mennä. Suunnitelmallisuus on siis vain yksi tärkeä vaihe pitkäjänteisessä työskentelyssä, minkä jälkeen maalauksen vaatimat poikkeamat, taiteilijan impulsiivisuus ja eläytyminen aiheeseen sekä sattuma alkavat vaikuttaa lopputulokseen.

Sama tulee esiin myös taiteilijan omin sanoin: Maalaaminen on vimmaista ja jatkuvaa. Kaiken kaikkiaan, tällaisista monimuotoisista aineksista Ilona Rytkösen taiteilijaidentiteetti muodostuu juuri tällä hetkellä. Monimuotoisuus on myös nykymaalauksen keskeisin ominaisuus, jota taiteilijat toteuttavat yhdistämällä vapaasti taiteen traditiota omaan henkilökohtaisuuteensa.

Syksyn pimeys ja maaginen realismi
Ehkäpä kaikkein sykähdyttävin piirre Ilona Rytkösen maalaustaiteessa on vielä esittelemättä. En ihmettelisi, jos juuri siitä kehittyisi hänen taiteellista yksilöllisyyttään kaikkein voimakkaimmin luonnehtiva ominaisuus.

Taiteilijan blogissa on nimittäin erityisen kiinnostava tieto. Hän toteaa, että harmaa ja sateinen päivä sopii hänelle, ja että loka- marraskuun pimeys on hänelle tärkeintä aikaa vuodessa.

Moni varmasti hämmästyy moisesta ilmoituksesta. Eikö ole kyse vuodeajasta, jolloin pinttyneinkin suomalainen on valmis vaikka pikavipillä matkustamaan aurinkorannoille.

Vakuutus taiteilijan erikoiselle mieltymykselle löytyy hänen taiteestaan. Väriä hallitsee sadepäivien monokromaattisuus, johon taiteilija lisää jonkin kirkkaamman värin tai joskus useammankin. Loka-marraskuinen pimeys sulkee sisäänsä myös maalauksen kolorismin. Toistuvasti figuurit ja ihmiskasvot tulevat esiin tummasta taustasta ja valo on kuin häivähdys niiden pinnassa.

Taiteilija toteaa, että marraskuun pimeys auttaa kääntymään omaan sisimpään. Kaikki muu väistyy ja antaa maalaamisen intohimolle tilaa. Muistan historiasta symbolistin, joka maalasi kellarissa pieni tuikku valonlähteenään. Syksyinen ajankohta on siis symbolistin loistoaikaa, mutta pitääkö realistin sitten asettua horrokseen. Ei, sillä realismeja on niin monenlaisia. Juuri loka-marraskuisesta pimeydestä taiteilija löytää omimman realisminsa. 

Maaginen realismi on ainakin nimenä Suomessa aika harvinainen. Latinalaisen Amerikan taiteessa se sen sijaan läpäisee kaikkia taiteen lajeja. Ilona Rytkönen asui 1990-luvulla kolme ja puoli vuotta Kolumbiassa. Maagisen realismin olemus on hänelle siis monella tavoin tuttua. Haluan ajatella niin, että oman maagisen realisminsa hän on lopulta kuitenkin löytänyt varsin kotoisissa olosuhteissa.


                                                                                Hannu Castrén (24.9.2012)



KATSO NÄYTTELYTIEDOTTEET JA ESITTELYT Ajankohtaista -sivulla!

Jyväskylän taiteilijaseura ry, Galleria Becker ja Taidelainaamo
Avoinna ti-pe 12-17, la 12-15, su 12-16
Seminaarinkatu 28, 40100 Jyväskylä   |   puh 040-824 3031   |   jkl.taiteilijaseura@kolumbus.fi